"Fair" policies for the coffee trade - protecting people or biodiversity?

We investigate the role that economic instruments can play in the eradication of poverty and preservation of biodiversity in agroforestry management in coffee production. Most of the world's coffee producers live in poverty and manage agroecosystems in regions that culturally and biologically are among the most diverse on the globe. Despite the relatively recent finding that bees can augment pollination and boost coffee crop yields substantially, the short-term revenues to be had from intense monoculture drive land-use decisions that destroy forest strips serving as habitats for pollinating insects. Our study investigates the possibility of multiple equilibria in the adoption of technology in coffee production; farmers specialize in environmentally detrimental (sun-grown) or sustainable (shade-grown) farming or both practices co-exist. We calibrate an empirical model to characterize the equilibria and investigate the ecological and economic impacts of alternative policy instruments, among these protection fees, price premiums and a minimum wage

Suurten erikoiskuljetustentavoitetieverkko Keski-Suomessa : Verkkoselvitys Keski-Suomen ELY-keskus

Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon (SEKV) avulla pyritään varmistamaan mittojensa puolesta suurten erikoiskuljetusten liikkumisen perusedellytykset Suomen tieverkolla. Samalla verkon avulla edesautetaan maamme elinkeinoelämän kilpailukyvyn säilyttämistä kotimaan kuljetustarpeiden lisäksi myös ulkomaan vientiin suuntautuvien kuljetusten osalta. Suurten erikoiskuljetusten reittien varmistaminen on tärkeää erityisesti eri teollisuuden haaroille sekä rakentamiselle, jotka ovat merkittävimpiä suurten erikoiskuljetusten tarpeen aiheuttajia. SEKV-reiteille mitoitusvaatimukseksi on asetettu valtakunnallisesti kuljetuksen korkeuden ja leveyden osalta 7 m ja pituuden osalta 40 m. Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon juuret ulottuvat pitkälle viime vuosituhannen puolelle, mutta erityisesti viimeisten vuosien aikana verkkoon liittyviä kehitystöitä on viety aktiivisesti eteenpäin. 4.3.2013 Liikennevirasto teki SEKV:n uudistamispäätöksen, jonka myötä verkon laajuutta sekä sijoittumista muutettiin yhteysvälitasolla. Käsillä olevassa selvityksessä yhteysvälitasoinen verkkokuvaus on täsmennetty yksityiskohtaiseksi verkkokuvaukseksi reittien Tierekisteriin viemisen mahdollistamiseksi. Samassa yhteydessä on kerätty tietoa erikoiskuljetusten kannalta haastavista kohteista SEKV-reiteillä. Reittien parantamistoimenpidetarpeista on koottu kehittämisohjelma. Selvityksen yhteydessä on tarkasteltu myös alueen tulevia liikennehankkeita sekä niiden mahdollisia vaikutuksia erikoiskuljetusreittien sijoittumiseen tulevaisuudessa. Sekä reittimäärittelyissä että reittien parantamistoimenpidetarpeiden kartoittamisessa on käytetty apuna erikoiskuljetusluparyhmän, erikoiskuljetusalan toimijoiden sekä Keski-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijoiden tietämystä. Lisäksi selvityksen yhteydessä on pidetty työpaja, johon osallistui edustajia Pirkanmaan ELY-keskuksen erikoiskuljetusluparyhmästä, Keski-Suomen ELY-keskuksesta, tarkastelualueen kunnista ja kuljetusalalta. Raportin ohella työn tuloksena on tuotettu taulukko verkkokuvauksesta tieosoitevälien mukaisesti listattuna sekä erillinen listaus SEKV-reiteistä, joilla ei vielä verkkokuvauksen laatimisen käynnistyessä ole ollut tieosoitetta. Tietojen tavoitteena on helpottaa reittitiedon viemistä Tierekisteriin. Lisäksi kehittämisohjelman parantamistarpeista on laadittu taulukko, jonka kohteita on tarpeen mahdollisuuksien mukaan parantaa erillisinä töinä tai muiden tiehankkeiden yhteydessä pahimpien erikoiskuljetusreittien pullonkaulojen poistamiseksi

Näkökulmia tautien ja tuholaisten priorisointiin

Yhteiskunnan käytössä olevat resurssit ovat niukat: valtiolla ei ole esimerkiksi varaa tuottaa täydellistäbioturvallisuutta. Tästä syystä resurssien käyttöä tulee kohdentaa ja priorisoida. Kohdentamista japriorisointia tapahtuu koko ajan kaikilla hallinnonaloilla: koska rahat eivät riitä kaikkeen, jollakintietyillä perusteilla valitaan mihin resurssit kohdistetaan. Priorisointi voi perustua kustannushyötylaskelmiinja riskinarviointiin, mutta useammin kuitenkin eri tahojen näkemyksiin siitä, mikä on tärkeää.Erilaisten ympäristöriskien rankkaaminen on lisääntynyt viime vuosina. Myös bioturvallisuuteenliittyen näyttäisi olevan poliittista tilausta priorisoinnille. Esimerkiksi Euroopan Unionissa on pyrkimyseläintautipolitiikan yhteydessä eläintautien ja niiden hallintakeinojen priorisointiin niiden terveydellistenja taloudellisten vaikutusten perusteella. Ongelma tällaisten mallien puuttuessa on se, ettäresurssien allokointi voi olla tehotonta. Koska jonkinlaista resurssien jakamista tehdään joka tapauksessa,jos se ei perustu riskinarviointiin, se perustuu johonkin muuhun. Esimerkiksi Australiassa liianmoni laji on julistettu rikkakasviksi verrattuna niiden hallintaan tai hävittämiseen käytettävissä oleviinresursseihin. Alueet ovat keskittyneet eri lajeihin eri syistä, mukaan lukien pitkä torjuntahistoria, suurinäkyvyys, poliittinen paine, oletetut vaikutukset, torjuntatoimenpiteisiin saatu apu, lajiin liittyvä tietotaitosekä maataloudellinen paine (Virtue 2007). Taloustieteeseen perustuva priorisointi ei juuri olevaikuttanut valintoihin. Myöskään eläintautien tapauksessa riski ei selitä kaikkia hallintaratkaisuja(Rosengren ja Heikkilä 2009).Akateemisessa kirjallisuudessa on useita malleja ja kehikkoja, joita on kehitetty tautien ja tuholaistenpriorisointiin. Näiden mallien avulla on mahdollista rankata biologisia vaaroja niiden aiheuttamanriskin mukaan. Tässä tutkimuksessa käydään läpi näitä malleja ja niiden ominaisuuksia. Tutkimuskäsittää kaikki bioturvallisuuden osa-alueet (ihmistaudit, eläintaudit, kasvintuhoojat ja –taudit sekävieraslajit) ja tehty kirjallisuuskatsaus kattaa yli 70 priorisointitutkimusta. Maantieteellisesti näistäsuurin osa sijoittui Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan sekä Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Suurinosa tutkimuksista käsittelee ympäristön terveyttä, jonka jälkeen tulivat ihmisten terveys, kasvinterveysja eläinten terveys. Suurin osa tutkimuksista on julkaistu viimeisen viiden vuoden aikana.Kirjallisuuskatsauksen keinoin selvitetään mihin tekijöihin priorisointimalleissa tulee kiinnittäähuomioita. Tässä artikkelissa keskitytään seuraaviin: kysymysten lukumäärä, huomioon otetut tekijät,pisteskaalat, painotus, sekä kokonaispisteiden muodostus. Vaikka mallien tulokset ovat yleensä aikaanja paikkaan sidottuja, itse malleista voimme oppia paljon. Priorisointimallin avulla on mahdollistakäyttää ekologista ja taloudellista tutkimustietoa tukemaan biologisiin vaaroihin liittyvää päätöksentekoa

Suurten erikoiskuljetusten taivoitetieverkon verkkoselvitys : Pohjois-Savon ELY-keskus

Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon (SEKV) avulla pyritään varmistamaan mittojensa puolesta suurten erikoiskuljetusten liikkumisen mahdollistavat perusedellytykset Suomen tieverkolla. Samalla verkon avulla edesautetaan elinkeinoelämän kannalta elintärkeän kilpailukyvyn säilyttämistä kotimaan kuljetustarpeiden lisäksi myös ulkomaan vientiin suuntautuvien kuljetusten osalta. Suurten erikoiskuljetusten reittien varmistaminen on tärkeää erityisesti eri teollisuuden haaroille sekä rakentamiselle, jotka ovat merkittävimpiä suurten erikoiskuljetusten tarpeen synnyttäjiä. SEKV asettaa verkkoon kuuluville reiteille mitoitusvaatimukseksi kuljetuksen korkeuden ja leveyden osalta 7 m ja pituuden osalta 40 m. Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon juuret ulottuvat pitkälle viime vuosituhannen puolelle, mutta erityisesti viimeisten vuosien aikana verkkoon liittyviä kehitystöitä on viety aktiivisesti eteenpäin. 4.3.2013 Liikennevirasto teki SEKV:n uudistamispäätöksen, jonka myötä verkon laajuutta sekä sijoittumista muutettiin yhteysvälitasolla. Käsillä olevassa selvityksessä yhteysvälitasoinen verkkokuvaus täsmennettiin yksityiskohtaiseksi verkkokuvaukseksi reittien Tierekisteriin viemisen mahdollistamiseksi. Samassa yhteydessä kerättiin tietoa erikoiskuljetusten kannalta haastavista kohteista SEKV-reiteillä. Reittien parantamistoimenpidetarpeista koottiin kehittämisohjelma. Selvityksen yhteydessä tarkasteltiin myös alueen tulevia liikennehankkeita sekä niiden mahdollisia vaikutuksia erikoiskuljetusreittien sijoittumiseen tulevaisuudessa. Sekä reittimäärittelyissä että reittien parantamistoimenpidetarpeiden kartoittamisessa on käytetty apuna erikoiskuljetusluparyhmän, erikoiskuljetusalan toimijoiden sekä Pohjois-Savon ELY-keskuksen asiantuntijoiden tietämystä. Lisäksi selvityksen yhteydessä pidettiin 3 alueellista työpajaa, joihin osallistui edustajia kunnista ja kuljetusalalta. Raportin ohella työn tuloksena tuotettiin taulukko verkkokuvauksesta tieosoitevälien mukaisesti listattuna sekä erillinen listaus SEKV-reiteistä, joilla ei ole vielä tieosoitetta. Tietojen tavoitteena on helpottaa reittitiedon viemistä Tierekisteriin. Lisäksi kehittämisohjelman parantamistarpeista on laadittu taulukko, jonka kohteita voidaan mahdollisuuksien mukaan parantaa erillisinä töinä tai muiden tiehankkeiden yhteydessä pahimpien erikoiskuljetusreittien pullonkaulojen poistamiseksi

Instruments for financing action on invasive alien species (IAS) : review and assessment of selected examples and their applicability in Finland

Liite 12. HAVINA-loppuraporttiin. URN:NBN:fi-fe2014062529465</a

An integrated simulation model to evaluate national policies for the abatement of agricultural nutrients in the Baltic Sea

This study introduces a prototype model for evaluating policies to abate agricultural nutrients in the Baltic Sea from a Finnish national point of view. The stochastic simulation model integrates nutrient dynamics of nitrogen and phosphorus in the sea basins adjoining the Finnish coast, nutrient loads from land and other sources, benefits from nutrient abatement (in the form of recreation and other ecosystem services) and the costs of agricultural abatement activities. The aim of this study is to present the overall structure of the model and to demonstrate its potential using preliminary parameters

Animal disease hazards and biosecurity of organic and pastured turkeys

Ur djursjukdomsfaro- och smittsskyddssynvinkel är utegångskravet för ekologisk kalkon den största skillnaden mellan ekologisk och konventionell kalkonuppfödning. Smittspärrar mellan omgivningen och produktionsutrymmena kan inte tillämpas lika heltäckande utomhus som i konventionella produktionsanläggningar. Utegående kalkoner kan därför i högre grad utsättas för smittämnen från vildfåglar och gnagare samt för markburna smittämnen. Smittor påverkar kalkonernas hälsa och kan också spridas till konsumenterna via kalkonkött. Uppfödning av ängskalkoner erbjuder en mellanform mellan ekologisk och konventionell uppfödning. Smittrisker förknippade med utomhusvistelse gäller även ängskalkoner. Djursjukdomsriskerna vid betesgång kan begränsas genom kontrollåtgärder såsom skadedjursbekämpning, betesrotation och vaccination mot rödsjuka. Smittskyddet medför naturligtvis extra kostnader för producenten men dess andel av de totala rörliga kostnaderna för ekologisk produktion är ändå förhållandevis liten. Andra smittskyddsrisker inom ekologisk kalkonuppfödning är förknippade med djurstallar, utfodring och djurmaterial. Utomhusvistelse för också med sig många positiva effekter, bland annat ökad motion, lägre beläggningsgrad och bättre luftkvalitet. Med god planering och genom att tillämpa smittskyddsåtgärder kan smittriskerna minskas.Eläintautivaarojen ja tautisuojauksen näkökulmasta suurin ero luomukalkkunatuotannon ja tavanomaisen tuotannon välillä on luomukalkkunoiden ulkoiluvaatimus. Ympäristön ja tuotantotilojen välisiä tautisulkuja ei ulkotiloissa voida toteuttaa yhtä kattavasti kuin tavanomaisessa siipikarjatuotannossa. Ulkoilevat kalkkunat voivat siksi helpommin altistua muun muassa luonnonlintujen ja jyrsijöiden levittämille, sekä maaperäisille taudinaiheuttajille. Nämä vaikuttavat kalkkunoiden terveyteen ja voivat sairastuttaa myös kuluttajia kalkkunanlihan välityksellä. Laidunkalkkunatuotanto tarjoaa luomukalkkunatuotannon ja tavanomaisen tuotannon välimuodon. Ulkoiluun liittyvät tautiriskit koskevat myös laidunkalkkunoita. Laiduntamiseen liittyviä eläintautiriskejä voidaan rajoittaa erilaisin riskinhallintakeinoin, muun muassa haittaeläintorjunnalla, laidunkierrolla sekä rokottamalla kalkkunat sikaruusua vastaan. Riskinhallinta luonnollisesti maksaa tuottajalle, mutta sen osuus on kuitenkin pieni verrattuna muihin luomutuotannon muuttuviin kustannuksiin. Muut tautiriskitekijät luomukalkkunan tuotannossa liittyvät eläinsuojiin, ruokintaan sekä eläinainekseen. Ulkoilu tuo mukanaan monia myönteisiä vaikutuksia kuten lisääntyneen liikunnan, alemman eläintiheyden ja paremman ilmanlaadun. Tautiriskejä voi vähentää hyvällä suunnittelulla ja riskinhallintakeinoja toteuttamalla.The main difference between organic and conventional turkey production from an animal disease hazard and biosecurity standpoint, is the outdoor requirement in organic production. Biosecurity barriers between the production facilities and the environment cannot be implemented as strictly as in conventional production facilities. Organic turkeys are therefore more susceptible to disease agents spread by wild birds and rodents as well as soil-borne agents. Infectious agents influence the health of the turkeys and can affect consumers through the consumption of turkey meat. Production of pastured turkeys offers an intermediate form between organic and conventional production. Risk management options such as pest control, pasture rotation and vaccination against erysipelas can limit the animal disease risks associated with pasturing. Risk management naturally involves added costs for the producer. However, its share is small in relation to other variable costs of organic production. Other animal disease risk factors in organic turkey production are associated with housing, feeding and animal stock. Pasturing also involves many positive effects such as increased exercise, lower animal density and better air quality. Disease risks can be decreased with good planning and the use of risk management tools

Intestinal parasites may be associated with later behavioral problems in internationally adopted children

Aim At arrival in new home country, internationally adopted children often have intestinal parasites. International adoptees also exhibit more behavioral problems than their biological peers. We examined whether intestinal parasite infections in international adoptees on arrival in Finland are associated with their later behavioral and emotional problems. Methods Data for this study were sourced from the Finnish Adoption Study (FinAdo) based on parental questionnaires for all internationally adopted children under 18 years (n = 1450) who arrived in Finland from 1985 to 2007. A total of 1293 families provided sufficient information on the adoptee's background, parasitic status on arrival, and behavioral symptoms at the median time of 5 years after arrival (mean age = 7.8 years). Behavioral and emotional disorders were evaluated with the Child Behavior Checklist (CBCL). Statistical analyses were conducted using linear regression. Results Of the 1293 families, parents of 206 adoptive children reported intestinal parasites in their adopted children on arrival. Parasite-infected children had subsequently higher CBCL problem scores than the children without parasites (p <0.001). The association between intestinal parasites and later behavioral problems was stronger than that between intestinal parasites and any other factors measured in this study, except disability. Limitations The control group was naturally provided by the adopted children without parasite infections, but we could not compare the adopted children to non-adopted children without a defined parasite infection. We were unable to specify the effects associated with a specific parasite type. It was not possible either to include multiple environmental factors that could have been associated with behavioral problems in the models, which indicated only modest explanatory values. Conclusions In this study, intestinal parasite infections in early childhood may be associated with children's later psychological wellbeing, even in children who move to a country with a low prevalence of parasites. Our findings may support further developments pertaining to the gut-brain theory.Peer reviewe

Socio‐economic impact classification of alien taxa (SEICAT)

1 Many alien taxa are known to cause socio‐economic impacts by affecting the different constituents of human well‐being (security; material and non‐material assets; health; social, spiritual and cultural relations; freedom of choice and action). Attempts to quantify socio‐economic impacts in monetary terms are unlikely to provide a useful basis for evaluating and comparing impacts of alien taxa because they are notoriously difficult to measure and important aspects of human well‐being are ignored. 2 Here, we propose a novel standardised method for classifying alien taxa in terms of the magnitude of their impacts on human well‐being, based on the capability approach from welfare economics. The core characteristic of this approach is that it uses changes in peoples' activities as a common metric for evaluating impacts on well‐being. 2 Impacts are assigned to one of five levels, from Minimal Concern to Massive, according to semi‐quantitative scenarios that describe the severity of the impacts. Taxa are then classified according to the highest level of deleterious impact that they have been recorded to cause on any constituent of human well‐being. The scheme also includes categories for taxa that are not evaluated, have no alien population, or are data deficient, and a method for assigning uncertainty to all the classifications. To demonstrate the utility of the system, we classified impacts of amphibians globally. These showed a variety of impacts on human well‐being, with the cane toad (Rhinella marina) scoring Major impacts. For most species, however, no studies reporting impacts on human well‐being were found, i.e. these species were data deficient. 2 The classification provides a consistent procedure for translating the broad range of measures and types of impact into ranked levels of socio‐economic impact, assigns alien taxa on the basis of the best available evidence of their documented deleterious impacts, and is applicable across taxa and at a range of spatial scales. The system was designed to align closely with the Environmental Impact Classification for Alien Taxa (EICAT) and the Red List, both of which have been adopted by the International Union of Nature Conservation (IUCN), and could therefore be readily integrated into international practices and policies